Nyt mennään ja lujaa.

Heti ensimmäiseksi sanon, että tyrä taitaa olla voitettu kanta, ei ole sattunut vähään aikaan yhtään, eikä sitä myöten ole haitannut elämää, eikä treenejä tippaakaan.

Toiseksi tahdon kiittää Mäkelän Jamppaa, olemme ottaneet lähiaikoina kimpassa muutamia treenejä, viimeksi jalkatreenin, ja huh huh, "vanha" mies veti muuten sellaisen treenin, että hallelujaa.
Kiitos Jamppa, vanha kettu osaa ja tietää :)

Muuten kaikki kulkee omaa mukavaa rataansa, on ilo saada jakaa elämä Erikan kanssa. Hän on niin maanläheinen, kaikkea muuta, kuin moni tietämäni, jostain syystä itsensä paskantärkeäksi ylentänyt immeinen. Kai se on nykyajan vitsaus, kaikkien pitää olla "jotain". Terveellä itsetunnolla varustettujen ihmisten ei vaan tarvitse yrittää olla "jotain", vaan, he voivat olla ihan oma itsensä, onkin onni, että näitä tavallisia ihmisiä on siunaantunut lähipiiriimme.
Onneksi seuransa voi valita :)

Erikan kanssa olemme myös treenanneet aika paljon yhdessä, ja hänen kuntonsa alkaa olla kova, ja niin se pitääkin olla, sillä väitän, ettei yksikään kisoihin valmistautuva nainen ole yhtä kovilla kuin hän. Miettikää kuinka raskasta työtä hän tekee, ja siihen päälle dieetti, ei moni tekisi perässä, ei.

Omatkin treenit alkavat rullata, kun saan, nyt toivottavasti ainakin tehdä harjoitukset, ilman pelkoa siitä, että tyrä hajoaa.
Tänään oli aamupaino 109.2, ja tosiaan kunto on kaiketi tiivistynyt. Voimistakin on ainakin osa tallella, kokeilin tänään penkata, pitkästä, pitkästä aikaa, ja kyllä 190kg vielä nousi ylös. Keväällä/kesällä +200

Enää viisi päivää töitä, ja sitten on edessä loma, jota onkin kyllä odotettu.
Tuon loman jälkeen aloitan toisen tutkinnon suorittamisen, eli kolmen vuoden päästä on sitten MBA-tutkinto taskussa.

Lopuksi haluan antaa teille kaikille pienen vinkin: tehkää kuten esim. Jerry, Toni ja BULL, eli keskittykää vaan omaan tekemiseenne, ja unohtakaa muiden tekemisiin puuttuminen.
Tuolla tavalla voitte antaa itsellenne, ainakin mahdollisuuden tehdä oma asianne niin hyvin, kuin se on mahdollista. Olen oppinut sen, että suuntaamalla energiansa oikein, voi saada ihmeitä aikaan.

Pieni suvaitsevaisuus on muuten normaalissakin arkielämässä aika kova juttu, samoin hyvät käytöstavat. Ihiminen mitataan tekojensa perusteella, siinä vähän ajateltavaa, minullekin.

Böran faijalle tsemppiä toipumiseen.

Kaikkea hyvää itse kullekin, tasapuolisesti.


Kimmo