I hate mondays

Jaa, miksikö, noh, tässä taas yksi hyvä esimerkki, miksi maanantait pitäisi tehdä etätöitä kotoa käsin.
On aamu, nukuttaa sikana, laitan kelloa eteenpäin, toisenkin kerran, kolmannen ja päälle pari torkkua, ups, tulee kiire, siis KIIRE.
Suihkuun, kledjut päälle, keittiöön eväitä väsäämään, välipalat veskaan, aamupala blenderiin, hrrrrr->shakeriin, korkki kiinni ja menoksi.
Eteisessä hajoaa veska, jaahas totean, onneksi ei hajonnut läppäri, eikä shakerikaan..
Nostan veskan bemarin takaboksiin, tartun shakeriin, josta onkin pohja hajonnut, ja aina niin ihana ja maistuva rahka/öljy/kaurahiutale/mehukeittokombinaatio ruiskuaa paidalla ja housuille.

SHIT HAPPENS totean ja sisälle kaatamaan litku uuteen shakeriin ja vaatteet vaihtoon.

Nyt on jo todella kova kiire.

Bling, auton ovet auki, vehje käyntiin ja suuntana työpaikka.
Nyt alan jo olla hieman rentoutunut edellisestä damagesta, ja päätänkin korkata shakerin ja alkaa nauttimaan aamupalasta, wtf, kun avaan korkin, roiskuaa mokomasta purkista, oikein paineella litkut paidalleni, uuhh jippii, tunne on täydellinen, näin maananatai aamuun..

Siina esimerkki miksi en pidä maanantai aamuista :)


Siinä olikin sitten tämän kirjoituksen ruikutukset.
Muuten menee hyvin, tai todella hyvin.

Treeneissä on tappamisen meininkiä, ja asenen on täyttä terästä.
Painokin alkaa olla jo suht normaali, enää uupuu pari kiloa, eli aamupaino huitelee jossain 113:ssa kilossa.
Tavoitteena olisi päästä aloittamaan ensi vuonna dieetti vähintään 115 kilon aamupainosta, ja tällä siis tarkoitetaan EI IHRASIKA kuntoa.

Kuvat, tai siis malli on taas väännellyt itsensä kummiin asentoihin, mikään varsinainen selkäposehan tuo ei ole, vaan joku outo, mikä lie..




Hei, hei hei!! tämä grilli jössikkä koristaa meidän takapihaa, ja voin kertoa, että on hyvä ja hieno himmeli.

Todistusaineistoa siitä, että vyötärö on ja pysyy olemassa :)

Pieni painonpudotus vei samalla mennessään lhaspaineet, mutta vielä ovat daisarit vähintään b-kuppikokoa.

Nuo perseestä roikkuvat narut, jota joku erheellisesti jaloiksikin kutsuisi ovat myös alkaneet turvota, mistä olenkin hyvin iloinen.

Ei sitten muuta, muistakaa kohdella toisianne hyvin, eli hyvät käytöstavat kunniaan!

-Kimmo

POPPAMIES

Hei,
Lappeenrannan kisat ovat sitten takana, ja olikin motivoivaa päästä hieman haistelemaan kisatouhuja, ja sai nähdä kovakuntoisia urheilijoita.

Erikan valmennettava Birgit sitten otti ja meni voittamaan heti ensimmäisen kisansa, eli BF:n lyhyen sarjan, onnea molemmille.

Kisoissa oli paljon kovaan kuntoon itsensä vetäneitä ihmisiä, katsomossa oli vain harmittavan vähän populaa, kyllä sitä näkemistä olisi ollut isommallekin porukalle.

Itselläni oli pientä flunssan tynkää, ynnä järjettömän kiireisiä päiviä töissä, muutamana päivänä en ehtinyt syödä kuin aamupalan klo 06 ja seuravan kerran taas jo heti klo 18.
Niin, eli paino romahti tuon setin aikana monta kiloa alaspäin, samoin lihaspaine katosi taivaantuuliin. Iso ongelmahan se ei ole, ja korjaantuu, kun lataa alla olevan kokoisia eväitä :-)

Tässä vähän kuvaa siltä, mitä se pieni pika dieetti ukolle teetti, eli entistäkin kyniksempi ollaan.

Autofriikkinä piti ikuistaa hetki, kun Rautapalon Jarin ja minun Bemarit ovat niin komiasti peräkkäin kanavan rannalla.

Ennen nälkäkuuria oli painokin jo aika kovissa lukemissa.

Tuo otsikon poppamies on sitten viimeinen minulle jonkun toisen antama lempinimi. Sain sen, kun näytin eräälle jo 20 vuotta salilla käyneelle veitikalle, että liikkeet voi tehdä toisinkin, ja perille taisi mennä :-)

Muita kivoja lempinimiä on mm: Jarin antama Keisari :-) sekä tietenkin toisaalta saamani lempinimi Hurricane.

Summa summarum, lpr kisat nähty, valtava nälkä tekemiseen, asenne kova. Näillä mennään.

-Kimmo

HC

Jes, kuten varmana hiffasittekin, niin tuo HC siis tarkoittaa sitä, että tehdään, eikä vaan puhuta tekemisestä. (marttakerho on siten niille)
Tässä alla todiste, että ainakin yritys on kova, jopa niin kova, että paidatkin repeävät päällä :) Mikko ja Suski, pienennä vinkkinä, uusia paitoja voisi ostella, jos sellaisia ilmestyisi..



Duunissa kiirettä riittää, samoin himassa, sillä minä, Erika ja koiruliini Canelo muutamme ensi viikon sunnuntaina, ja muutothan ovat aina niin ihania, että oikein harmittaa, kun ei saa useammin muuttaa..
MUTTA ennen muuttoa ovat Lappeenrannan bodikarkelot, ja minä menen huoltamaan Ollia ja Erika Birgitiä, nyt voi sanoa, että kumpikin on kovassa ja hyvässä tikissä, työ on tehty hyvin ja asenteella.

Itsekin olen koittanut tehdä salilla parhaani, ja toivottavasti se näkyy vuoden päästä samaan aikaan, yritys on ainakin kova.

Tähän väliin tahdon kiittää muutamaa henkilöä, joilta saan aina tähän lajiin liittyvää jeesiä ja tsemppiä, myös silloin, kun se musta päivä on päällä, tai varsinkin silloin!

- Jari Mentula iso mies, myös sydämeltään, aina valmiina auttamaan.

- Jarmo Mäkelä, minä kysyn Jarmo vastaa, aina.

- Rauli (tanssiva hammaslääkäri) Tolonen

- Harri Lahtinen

Kiitos jätkät, olette omassa kategoriassanne.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, over and out.

Kimmo aka Hurricane

Notkea kuin norsunpoika

Sellainen oli olo, kun viime torstaina menimme Erikan kanssa syvävenyttelyyn.
Kurssin vetäjänä toimii nuorehko tanssija nainen, ja olisi saanut hyvän kuvan, kun hän huomasi, että kaikkien simpsakoiden daamien takana lymyää joku 116-kiloinen valas, joka todellakin näyttää ottavan osaa tälle tunnille..

Tunti meni kuitenkin hyvin, ja odotankin jo torstai iltaa ja seuraa venyttelyä.

Muuten elämään kuuluu duunin painamista, niin sekä salilla, että ansiotyössä.
Treenit kulkevat nousujohteisesti eteenpäin, asenne on tiukka, ja tavoite mielessä. On jotenkin ikävää seurata muiden ihmisten dieettejä vierestä, kun itsekin haluaisi olla tässä vaiheessa rasvaton ja hyvässä tikissä. Kyllähän mä ihan helposti ymmärrän, että saadakseen lisää lihaa, on pidettävä massanhankintakausi, ja sitä työtä tässä tehdään. Vuoden päästä tähän samaan aikaan pitäisi sitten kunnon olla pikkaisen eri näköinen :)

Eilen, sunnuntaina meillä kävi Tolosen, aina niin kiva pariskunta kyläilemässä, ja oli kiva nähdä heitä.

Katsokaa muuten ihan huviksenne Erikan blogista, hänen Birgit Huhtisesta ottamiaan valokuvia, ainakin minusta ovat hienoja.
Erika on muuten hoitanut koko Birgitin valmennuksen, ja kunto näyttää hyvältä, itseasiassa erinomaiselta. (VINK VINK vaan BF-Tytöille)
http://www.erikanblogi.blogspot.com/


Mukana taas tuttuun tapaan muutamia kuvatuksia.

Minä ja koiruliini nautitaan lauantai-aamuna, kun ei tarvitse nousta kukonlaulua ennen.





Juu, paino nousee ja nousee, ja mikäs siinä, kun kunto ei kuitenkaan ole vielä mallia hylje.

Tältä se sitten näyttää.

Tässä huono kuva takaa, tai itse kuva on ihan hyvä, mutta pose ei oikein irtoa.

Se taas siitä, koitan kirjoitella tänne hiukan useammin, ja Markon äiteelle terveisiä :)

-Kimmo