Kuulumisia ja fiiliksiä.

Heti alkuun on todettava, että voi paska, nivustyrä pamahti loppuviikosta, ja voi poijjaat, voin kertoa, että se on todella kivulias.

Todennäköisesti se vaatii leikkauksen, joten nyt joutuu soveltamaan, että mitä voi treenata ja miten.
Tänään olin kyllä Töölö Gymillä Jampan kanssa treenaamassa kädet, sekä extra olkapäät. Vanha mies veti minulle niin kovan setin, että hyvä kun pysyin perässä, ja meinasi laattakin lentää muutaman kerran. Onneksi sain pidettyä aamupuurot sisällä :)

Erikan kanssa ollaan tehty todella kovia, ei todellakaan mitään pikkutyttö-satujumppia, vaan todella helvetin kovia treenejä, isoilla painoilla ja kovilla liikkeillä. Ja tietenkin ihan finaaliin asti.
Erikalla luikertelee verisuonet olkapäissä ja alavatsassa, cool baby :)

Kävin muuten Erikan kanssa Dolce Vitassa, jossa Vilma teki kumman hiuksille taikoja, nyt kehtaa taas olla julkisilla paikoilla ilman pipoa.

Tätä kirjoitusta kirjoittaessani mietin ja toivoin, ettei kenenkään herkkä mieli vaan nyt loukkaannu tästä. Ihmisillä, kun on kumma taipumus kuvitella, että asiat koskevat juuri heitä.

Vähän relaa jengi, ja palkokasvit pois nenäonteloista.

Tsemppiä, tietenkin tasaisesti kaikille.

-Kimmo

Matka jatkuu,

ja saa nähdä mihin se vie. Toisaalta, kuten olen jo aiemminkin sanonut, itse matka on päämäärää tärkeämpi.
Joka tapauksessa homma kulkee eteenpäin juuri niin kuin pitääkin. Mitään takaiskuja ei ole tullut, ja mieli onkin hyvä.

Paino ei enää tipu, mutta kiristymistä tapahtuu siitä huolimatta, joten jotain tehdään nyt oikein hyvin :)

Erikan kanssa ollaan kimpassa vedetty kovia treenejä, ja pakko sanoa, että Erikan kondis on todella jäätävä, ylärinnassa menee jo säikeet!

Itse arvostan Erikan, Toni Katajan, Jerry Ossin kaltaisia oikeita urheilijoita, ei hypetellä, ei ole tarvista tehdä itsestään numeroa, vaan tehdään omassa rauhassa duunia, ja lopputulos nähdään sitten lavalla.

Tässä vielä kuvaa pullapojasta, painoa 110kg.

Tsemppiä kaikille, pitäkää jalat maassa ;)

Tässä sitä mennään.

Kuten luvattu, tässä nyt paukkuu sitä "kuntokuva" päivitystä.
Tuo kuvatus on ei taaskaan ole mistään kotoisin, mutta ehkä siitä voi nähdä, tai, ainakin kuvitella näkevänsä, että jotain on tapahtunut kuukaudessa?

Oli muuten huiman mukava viikonloppu, lauantaina käytiin aamupäivällä Lahtisilla, ja sainkin ihastella Erikan ja Niinan kondiksia, nämä naiset tulevat olemaan kultsalla kunnossa.
Iltapäivällä saatiin aina niin mukavat Vilma, Jarmo ja pienet karvapallot(Vilman koirat) meille kylään.
Voin kertoa teille, että jotain erittäin mielenkiintoista ja mullistavan upeaa on tekeillä, mutta siitä myöhemmin, pysykää linjalla.

Treenaaminen on nautinnollista, aamupaino keikkuu 109 korvilla ja kondis kiristyy pikkuhiljaa(painon juurikaan enää laskematta), joten silläkin saralla kaikki hyvin.
Lisäksi voimaa on omiin tarpeisiin melkein riittävästi, keväälle jää vielä seuraavat tavoitteet:
-200kg raw penkki
-270kg kyykky
-ja maastavedosta voisi yrittää nypätä 300kg

T. Kimmo

Väsyttää ja on nälkä, ja mitäs vielä?

Valitetaan nyt sitten urakalla, kun sille päälle satuttiin..
Oikeasti, kun mietin sekunnin, niin voin todeta, että vaikka väsyttää, vaikka olen laihaläski, nälkäinen sellainen, niin minulla on syytä hymyillä.

Minulla on ihana, rakas Erika, suloinen, valloittava koiruus Canelo, omasta mielestäni varsin kiva koti ja auto, loistavat vanhemmat ja sisko, ja ystäviä, joille tulee sanottua liian harvoin, kuinka arvokkaita he ovatkaan. On hyvä, ja vastuullinen työ, ja terveys tallella, cmoon, nauraahan tässä pitää :)

Treenit kulkevat kuin, ei juna, ei ainakaan VR:n sellainen, mutta sanotaan näin, että homma menee eteenpäin suunnitelman mukaisesti.

Ensi viikolla lähden Leville verkostoitumaan, meillä on siellä oman alani seminaari, jossa saa taas tavata vanhoja tuttuja, sekä tavata uusia ihmisiä.
Joten siihen väliin otan sitten pienen kevennyksen, eli muutaman päivän totaalinen tauko treeneistä.

Voidaankin siis todeta tähän loppuun, että hyvinhän tässä menee.

-Kimmo

Tapahtuuko mitään?

Välillä tuntuu siltä, että vaikka kuinka hakkaisi päätään seinään, ja yrittäisi kaikkensa, ei hommasta meinaa tulla mitään.
Olisi viisautta oppia jo se, ettei itseään voi verrata muihin, eikä kaikkea voi saada yhdellä kertaa.

Tarkoitan tällä sitä, että on ihmisiä, jotka ovat merkittävästi lahjakkaampia tässä harrastuksessa, kuin itse olen, mutta sen ei pidä antaa haitata, vaan todellakin pitää vaan keskittyä omaan tekemiseensä.

Lisäksi vaativasta työstä johtuen ei lajiin tietenkään voi/pysty panostamaan optimaalisesti.

Vanha viisaus sanoo, että aina on jossain sinua kovempi, nopeampi ja vahvempi jätkä :)

Se siitä, eteenpäin tässä kuitenkin mennään day by day, ja jatkuva liike onkin tärkeää.
Maaliskuussa lähdetään muuten lomamatkalle, ja sitäkin ajatellen, on ihan kiva tässä poltella tätä pehmeää pois, ja helpottaahan se sitten sen oikean dieetin vetämistä.

Vaikka paino on laskenut, jo tämän aamun 109 kiloon, niin voimantuotto toimii vielä ihan mallikkaasti, minkä pitäisi kertoa siitä, että lihaa ei ole palanut.

Kohta on edessä kevyt tai jopa kokonaan tauko viikko, mutta vielä pitää painaa tämä ja ensi viikko hanat auki eteenpäin, asenteelle "EI MILLIÄKÄÄN ETEEN KENELLEKÄÄN!.

Tsemppiä murulle, hyvin toimii sinun osaltasi dieetti, mallihan sinulla on mailmanluokkaa ja nyt kun näyttää vahvasti siltä, että kireyskin tulee olemaan todella kovaa ja stailaamisessa auttaa Vilma, niin saavat kilpasiskot vahvan haasteen.

-Hurricane