Muistelua, asennetta ja elämästä nauttimista.

Vaikka Mamba koittaa radiossa kovasti väittää, että "vielä on kesää jäljellä" niin tottahan on se, että syksy tässä on nyt päällä.

Syksy tai ei, niin hommia tehdään, sekä ansiotyössä, että salilla AINA täysillä.
Vastuullinen työ antaa hyvät eväät tähän harrastukseenkin:
- suunnitelmallisuus
- pitkäjännitteisyys
- asioihin sitoutuminen
kaikki nuo ovat niitä arvoja, joita ilman ei voi saavuttaa menestystä, ei työelämässä, eikä varsinkaan tässä harrastuksessa. (ainakaan itse)

No, niin tai näin, homma etenee, ja se on pääasia.

Todiste siitä, että paino se vaan nousee, eikä kasvaminen suinkaan keskity pelkästään vatsan seudulle..


Tässäkään kuvassa ei ole pumppia päällä, eikä asento taaskaan ole mistään kotoisin, mutta siitäkin huolimatta..


Kroppa alkaa paineistumaan mukavasti, ja tuntuma lihaksissa onkin treeneissä todella mellevän kivulias.


Kuten olette huomannut, niin aina välillä muistelen menneitä aikoja, ja tässä yksi kuva entisiltä ajoilta, jolloin olin hoikka, tosin kireämpi poika :)



Tästä kuvasta tulee hyvät muistot mieleen: vanhempien mökillä, merenrannassa kuumasta kesäpäivästä nauttimassa. Mukana tietenkin Erika ja Canelo.



Tähän loppuun todettakoon, että ei sen elämän tarvitse aina olla ruusuilla tanssimista, vaan välillä se voi olla hemmetin hauskaakin :)



Muistakaa kohdella toisia ihmisiä, kuten haluaisitte heidän kohtelevan sinua.

-Kimmo

Palautumisen ihme.

Kuten jo edellisessä hourailussani totesin, niin pitkässä juoksussa palautuminen on kaiken a ja o.
Ala oleva kuva todiste tukee väittämääni. Tuo kuva on eiliseltä iltapäivältä, aamupaino on noin 115kg, eli periaatteessa ollaan jo siinä tavoitteessa, jonka asetin itselleni lähtökohdaksi kisadieetille.
Tästä on todella mukava jatkaa, ja tavoitteet onkin nyt laitettava uusiksi :-)

Treenit aloitan jo tänään, sillä halu päästä murjomaan lihoja on niin kova, että sohvalla makailu vaihtuu suosiolla tuskaisen suloiseen hapottamiseen salilla.
HUOM HUOM; hapottaminen ei sitten tarkoita, kuten joku voisi kuvitella sen tarkoittavan jotain muuta..

-Kimmo

Lepoa, lepoa, ja lisää lepoa.

Hei vaan kaikille, ja kuten nokkelimmat jo otsikosta päättelivätkin, on nyt vuorossa lepo settiä.
Tätä lajiakin jo kohtuullisen kauan harrastaneena olen ymmärtävinäni jo jotenkin tätä lajia kokonaisuutena.

Levon, eli siis palautumisen merkitystähän ei voida ylikorostaa. Isompi ongelma on varmaan se, että monikaan ei "uskalla" pitää taukoa treeneistä. Kevyet viikot ovat toki ok, mutta ainakin itse (hermotus, lihakset ja mieli) kaipaavat muutaman kerran vuodessa viikon mittaisen totaalisen tauon salilta.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen on tässä taas se viisaus.

Lauantaina taas starttaavat treenit, ja himo päästä rääkkäämään itseään onkin jo todella mellevä.
Paino vaan nousee ja nousee, nyt aamupaino huitelee jo sellaisissa lukemissa, että hallelujaa, vielä pari kiloa, ja hyvä on.

Elämä kulkee valtavalla nopeudella eteenpäin, ja pitää yrittää nauttia jokaisesta hetkestä.

Olkaa kilttejä toisillenne, palaan asiaan, kunhan pääsen taas itse asiaan :-)

-Kimmo

Widowmaker blääkille

Kyllä,
eilinen jalkajumppa oli brutaali, painoilla ei tarvitse brassailla, eikä niillä sinänsä ole niin väliäkään.

Homma starttasi kyykyllä, ja toistot menivät 17,14 ja 10, tauon ollessa sarjojen välillä 30s.
Kyykyn jälkeen oli vuorossa prässi, jossa työnsin 1x100 toistoa. Tuohon sarjaan meni muuten aikaa jokin tovi, ja tunne oli jaloissa melkoisen ikävä.

Jotta etureidet saataisiin äärimmäisen huonoon happeen, niin seuraavaksi rykäisin hack kyykkyä, 1x60 toistoa. East-Bodyn hack on mallia vipuvarsi, joka teki tuosta entistäkin mukavampaa.
Sarja loppui, kun oksennus tuli kurkkuun, eli aika tappiin tuli runtattua.

Takareisille en enää saanut aikaiseksi kuin maaten koukistuksia 1x75 toistoa.

Lisäksi pohkeet ja syvät pakit, ja homma oli valmis, ja olo epätodellisen huono.

Tämän jälkeen mentiin himaan suihkuun, ja meikä painui sänkyyn makaamaan, ja toivoin, että olo paranisi pian, ei parantunut..

Nyt on havaittavissa pientä ja toivottua kasvukipua kapuloissa.

-Kimmo

Alive and kicking..

(huhuu, tämä blogi softa ei anna siirtää näitä kuvia alemmas, enkä laiskana miehenä jaksa kirjoittaa koko hoitoa uudestaan, siksi "virallinen" aloitus on hieman alempana)



tai ainakin alive.

Taas on aikaa virrannut viimeisestä kirjoituksesta, ja tuleepa tästäkin kirjoituksesta nysä :-)

Minä, Erika ja Canelo olemme nyt asettuneet taloksi uuteen kotiimme ja viihdymmekin erinomaisen hyvin. Ihanaa tilaa, ja rauhaa, mitä voi muuta ihminen kaivatakaan?

Löydettiin muuten kotimme läheltä aivan mahtavat lenkkipolutkin, valtavan pitkiä jyrkkiä ylä ja alamäkiä, niitä, kun tarpoo, niin suorastaan ritinä kuuluu, kun rasva palaa.

Treenit kulkevat hyvin, homma suorastaan rokkaa. Niin kummaa, kuin se onkin, niin paino pysyy samana, mutta ukko vaan ulkopuolisten mukaan kiristyy, (itse olen omasta mielestäni samanlainen michelin, kuin ennenkin)

Liitteenä ovat kuvat ovat jo vähän vanhoja, ja noista ovat siis hieman vyötärö ja posket pienentyneet..

Käytiin muuten sunnuntaina Harrilla ja Niinallakin, ja alkaa olla ensi vuoden agendakin jo kohta hanskassa :)

Duunissa jatkuu ahtopaine, toivottavasti saan jossain vaiheessa muutaman rauhallisenkin päivän.

Aamu uniset minä ja rekku.



Tässä kuvassa on painoa noin 114kg, ja vatsanseutu on, kun onkin hieman tiivistynyt, jausaa.

Nuo olkapäistä roikkuvat ruoskatkin ovat ottaneet ja hieman kasvaneet, toivottavasti tahti jatkuu samana, eikä haittaisi vaikka vähän tahti kiihtyisikin.

Kuten vaaka todistaa, niin neuvolaan ei tarvitse, ihan heti vaaputtaa..

Kuten jo lupasin, on kirjoitus lyhyt, ja minkä lupaan, sen pidän :-)

Olkaa kilttejä toisillenne.

-Kimmo

I hate mondays

Jaa, miksikö, noh, tässä taas yksi hyvä esimerkki, miksi maanantait pitäisi tehdä etätöitä kotoa käsin.
On aamu, nukuttaa sikana, laitan kelloa eteenpäin, toisenkin kerran, kolmannen ja päälle pari torkkua, ups, tulee kiire, siis KIIRE.
Suihkuun, kledjut päälle, keittiöön eväitä väsäämään, välipalat veskaan, aamupala blenderiin, hrrrrr->shakeriin, korkki kiinni ja menoksi.
Eteisessä hajoaa veska, jaahas totean, onneksi ei hajonnut läppäri, eikä shakerikaan..
Nostan veskan bemarin takaboksiin, tartun shakeriin, josta onkin pohja hajonnut, ja aina niin ihana ja maistuva rahka/öljy/kaurahiutale/mehukeittokombinaatio ruiskuaa paidalla ja housuille.

SHIT HAPPENS totean ja sisälle kaatamaan litku uuteen shakeriin ja vaatteet vaihtoon.

Nyt on jo todella kova kiire.

Bling, auton ovet auki, vehje käyntiin ja suuntana työpaikka.
Nyt alan jo olla hieman rentoutunut edellisestä damagesta, ja päätänkin korkata shakerin ja alkaa nauttimaan aamupalasta, wtf, kun avaan korkin, roiskuaa mokomasta purkista, oikein paineella litkut paidalleni, uuhh jippii, tunne on täydellinen, näin maananatai aamuun..

Siina esimerkki miksi en pidä maanantai aamuista :)


Siinä olikin sitten tämän kirjoituksen ruikutukset.
Muuten menee hyvin, tai todella hyvin.

Treeneissä on tappamisen meininkiä, ja asenen on täyttä terästä.
Painokin alkaa olla jo suht normaali, enää uupuu pari kiloa, eli aamupaino huitelee jossain 113:ssa kilossa.
Tavoitteena olisi päästä aloittamaan ensi vuonna dieetti vähintään 115 kilon aamupainosta, ja tällä siis tarkoitetaan EI IHRASIKA kuntoa.

Kuvat, tai siis malli on taas väännellyt itsensä kummiin asentoihin, mikään varsinainen selkäposehan tuo ei ole, vaan joku outo, mikä lie..




Hei, hei hei!! tämä grilli jössikkä koristaa meidän takapihaa, ja voin kertoa, että on hyvä ja hieno himmeli.

Todistusaineistoa siitä, että vyötärö on ja pysyy olemassa :)

Pieni painonpudotus vei samalla mennessään lhaspaineet, mutta vielä ovat daisarit vähintään b-kuppikokoa.

Nuo perseestä roikkuvat narut, jota joku erheellisesti jaloiksikin kutsuisi ovat myös alkaneet turvota, mistä olenkin hyvin iloinen.

Ei sitten muuta, muistakaa kohdella toisianne hyvin, eli hyvät käytöstavat kunniaan!

-Kimmo

POPPAMIES

Hei,
Lappeenrannan kisat ovat sitten takana, ja olikin motivoivaa päästä hieman haistelemaan kisatouhuja, ja sai nähdä kovakuntoisia urheilijoita.

Erikan valmennettava Birgit sitten otti ja meni voittamaan heti ensimmäisen kisansa, eli BF:n lyhyen sarjan, onnea molemmille.

Kisoissa oli paljon kovaan kuntoon itsensä vetäneitä ihmisiä, katsomossa oli vain harmittavan vähän populaa, kyllä sitä näkemistä olisi ollut isommallekin porukalle.

Itselläni oli pientä flunssan tynkää, ynnä järjettömän kiireisiä päiviä töissä, muutamana päivänä en ehtinyt syödä kuin aamupalan klo 06 ja seuravan kerran taas jo heti klo 18.
Niin, eli paino romahti tuon setin aikana monta kiloa alaspäin, samoin lihaspaine katosi taivaantuuliin. Iso ongelmahan se ei ole, ja korjaantuu, kun lataa alla olevan kokoisia eväitä :-)

Tässä vähän kuvaa siltä, mitä se pieni pika dieetti ukolle teetti, eli entistäkin kyniksempi ollaan.

Autofriikkinä piti ikuistaa hetki, kun Rautapalon Jarin ja minun Bemarit ovat niin komiasti peräkkäin kanavan rannalla.

Ennen nälkäkuuria oli painokin jo aika kovissa lukemissa.

Tuo otsikon poppamies on sitten viimeinen minulle jonkun toisen antama lempinimi. Sain sen, kun näytin eräälle jo 20 vuotta salilla käyneelle veitikalle, että liikkeet voi tehdä toisinkin, ja perille taisi mennä :-)

Muita kivoja lempinimiä on mm: Jarin antama Keisari :-) sekä tietenkin toisaalta saamani lempinimi Hurricane.

Summa summarum, lpr kisat nähty, valtava nälkä tekemiseen, asenne kova. Näillä mennään.

-Kimmo

HC

Jes, kuten varmana hiffasittekin, niin tuo HC siis tarkoittaa sitä, että tehdään, eikä vaan puhuta tekemisestä. (marttakerho on siten niille)
Tässä alla todiste, että ainakin yritys on kova, jopa niin kova, että paidatkin repeävät päällä :) Mikko ja Suski, pienennä vinkkinä, uusia paitoja voisi ostella, jos sellaisia ilmestyisi..



Duunissa kiirettä riittää, samoin himassa, sillä minä, Erika ja koiruliini Canelo muutamme ensi viikon sunnuntaina, ja muutothan ovat aina niin ihania, että oikein harmittaa, kun ei saa useammin muuttaa..
MUTTA ennen muuttoa ovat Lappeenrannan bodikarkelot, ja minä menen huoltamaan Ollia ja Erika Birgitiä, nyt voi sanoa, että kumpikin on kovassa ja hyvässä tikissä, työ on tehty hyvin ja asenteella.

Itsekin olen koittanut tehdä salilla parhaani, ja toivottavasti se näkyy vuoden päästä samaan aikaan, yritys on ainakin kova.

Tähän väliin tahdon kiittää muutamaa henkilöä, joilta saan aina tähän lajiin liittyvää jeesiä ja tsemppiä, myös silloin, kun se musta päivä on päällä, tai varsinkin silloin!

- Jari Mentula iso mies, myös sydämeltään, aina valmiina auttamaan.

- Jarmo Mäkelä, minä kysyn Jarmo vastaa, aina.

- Rauli (tanssiva hammaslääkäri) Tolonen

- Harri Lahtinen

Kiitos jätkät, olette omassa kategoriassanne.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, over and out.

Kimmo aka Hurricane

Notkea kuin norsunpoika

Sellainen oli olo, kun viime torstaina menimme Erikan kanssa syvävenyttelyyn.
Kurssin vetäjänä toimii nuorehko tanssija nainen, ja olisi saanut hyvän kuvan, kun hän huomasi, että kaikkien simpsakoiden daamien takana lymyää joku 116-kiloinen valas, joka todellakin näyttää ottavan osaa tälle tunnille..

Tunti meni kuitenkin hyvin, ja odotankin jo torstai iltaa ja seuraa venyttelyä.

Muuten elämään kuuluu duunin painamista, niin sekä salilla, että ansiotyössä.
Treenit kulkevat nousujohteisesti eteenpäin, asenne on tiukka, ja tavoite mielessä. On jotenkin ikävää seurata muiden ihmisten dieettejä vierestä, kun itsekin haluaisi olla tässä vaiheessa rasvaton ja hyvässä tikissä. Kyllähän mä ihan helposti ymmärrän, että saadakseen lisää lihaa, on pidettävä massanhankintakausi, ja sitä työtä tässä tehdään. Vuoden päästä tähän samaan aikaan pitäisi sitten kunnon olla pikkaisen eri näköinen :)

Eilen, sunnuntaina meillä kävi Tolosen, aina niin kiva pariskunta kyläilemässä, ja oli kiva nähdä heitä.

Katsokaa muuten ihan huviksenne Erikan blogista, hänen Birgit Huhtisesta ottamiaan valokuvia, ainakin minusta ovat hienoja.
Erika on muuten hoitanut koko Birgitin valmennuksen, ja kunto näyttää hyvältä, itseasiassa erinomaiselta. (VINK VINK vaan BF-Tytöille)
http://www.erikanblogi.blogspot.com/


Mukana taas tuttuun tapaan muutamia kuvatuksia.

Minä ja koiruliini nautitaan lauantai-aamuna, kun ei tarvitse nousta kukonlaulua ennen.





Juu, paino nousee ja nousee, ja mikäs siinä, kun kunto ei kuitenkaan ole vielä mallia hylje.

Tältä se sitten näyttää.

Tässä huono kuva takaa, tai itse kuva on ihan hyvä, mutta pose ei oikein irtoa.

Se taas siitä, koitan kirjoitella tänne hiukan useammin, ja Markon äiteelle terveisiä :)

-Kimmo

Mars Mars eteenpäin!

Armeija ajoiltahan tuo komento on monille meistä liiankin tuttu, kuten myös "viheltää", tai "nuo 6-lipputankoa myötäpäivään kierrä". Mikään ei kuitenkaan ole ehkä syöpynyt yhtä hyvin tajuntaan kuin "TAAKSE POISTU".

Tässä minun blogissani se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kehitys jatkuu, ja suunta on oikea, eli eteenpäin.( ja taakse ei prkl poistuta)

Tahti ei ole, eikä tarvitsekaan/voikaan olla jatkuvaa pikajuoksua, vaan itse uskon siihen, että tekemällä raakaa perustyötä hyvin ja pitkäjännitteisesti, saavutan sen, mihin pyrin.

Treeni siis kulkee erinomaisesti, koitan jokaisessa yksittäisessä treenissä ylittää itseni, ja olenkin todennut, että ellei treenin jälkeen ole hemmetin paha olo, en ole harjoitellut riittävän lujaa.

Yksikään harjoitus ei kestä minulla yli tuntia, mielestäni laatu korvaa tässäkin määrän.

Tässä räpsy aamu kunnosta, laardia ei ole ihan liikaa, eikä tule.

Täsä kuvassa minä ja koutsini/ystäväni Harri, tsekataan juuri allekirjoittaneen kondista.

Viimeisessä kuvassa, jossa tällä kertaa on sukat ja housutkin jalassa, on aamupaino. Tosin tuosta pitää poistaa kilo, noiden kledjujen takia.

Lappeenrannan kisat ja EXPO lähenevät, on mukava päästä katsomaan ja haistelemaan kisatunnelmaa. Aika lähelle sitä pääsen, kun huoltajana huseeraan takahuoneessa.

EAST-BODYN Mantiloille kovasti tsemppiä, ja tietenkin Erikan valmennuksessa olevalle Birgitille, sekä Ollille.

Over and out.

Paluu arkeen ja

normaaliin, siistiin ruokavalioon.
Lomalla karkasi herkuttelu hieman rukkasista, suuri kulinaristi ja herkkuperse kun olen, mutta
nyt laitetaan taas homma takaksin lapaseen, ja poistetaan myös vararavinto mahasta.

Tuli mieleen yksi tapahtuma lomaltamme Turkista:
menimme murun kanssa hamamiin, eli Turkkilaiseen kylpylään, joka pitää sisällään yhtä sun toista mm: saunassa elbailua, porealtaassa lööbailua, höyrysaunassa kärvistelyä, pesun, kuorinnan ja hieronnan. Jes, kaikki meni oikein mallikkaasti siihen hierontaan asti, minua tuli hieromaan lokaali 50kiloinen ruikkukukko, joka varmaan oli ihan hyvä ja osaava työssään, mutta liika on liikaa, tässä tapauksessa se liika olin minä.
Aluksi keppiläinen koitti saada avattua spasmeja lihaksista, siinä onnistumatta hän päättikin ottaa ottaa käyttöön järeämmät aseet, ja yritti saada selkäni rusahtamaan, painamalla sitä kaikin voimin, voi voi, ainoa mikä rusahti, oli veijarin ranne, ja siihen se koko lysti sitten päättyikin, minä suihkuun, ja veijari hoitamaan rannettaan.


Tavalliseen tapaani koetan täyttää puuttuvan kirjallisen ilmaistutaitoni käyttämällä mahdollisimman paljon kuvia näissä blogikirjoituksissa, ja sama tahti vaan jatkuu.

Tässä lomalainen K Pelkonen ja ihmisen paras ystävä koiru Canelo.
Jollei joku nyt erehdy luulemaan, että sitä ollaan vaan syöty pullaa ja lihottu, niin on sitä myös treenattu, ja lujaa, todisteena kuvia moisesta aktiviteetista.

Rukkaset alkavat olla pumpissa jo sen 50cm, ja toivottavasti tuon pehmeän alla olisi myös hieman pihviäkin.

Tässä aamukondis kuvaa, painoa palttiarallaa 110kg, ja ehkä hieman liikaa laardia, mutta kuten ystäväni ja koutsini Harri Lahtinen sanoo, se kyllä saadaan pois :-)

Sen pidemmittä saduitta, hyvää kesän jatkoa, olkaa kilttejä toisillenne.

-Hurricane

Kipua, tuskaa, hikeä..

Tässä vielä jotain muistelukuvia viime vuosilta.

Tässä taas nykyaikaa, lihaa noihin ylempiin kuviin verrattuna on enemmän noin 10kg.

Rukkanen 47cm, eli kiirettä tekee saada se ennen dieetin alkua 50 senttiin :)

Tässä vielä yksi kuvatus ns. naruista, jotka perseestä roikkuvat..

Otsikko oli ehkä hieman raflaava ja dramaattinen, mutta tuotahan se kehonrakentajan harjoittelu parhaimmillaan on, lisätään siihen vielä itsensä ylittäminen, niin koko paletti on kasassa.

Harjoittelu on kuitenkin vain pieni osa tätä lajia, muut tärkeät asiat ovat oikea, ja riittävä ruokavalio, mikä on monelle haasteellista, lisäksi lihashuoltoa ja lepoa ei saa unohtaa.

Sanontahan kuuluu "ellet anna kropallesi lepoa, ottaa se sen" ja silloinhan on jo menty pieleen.

Kävin tänään murun kanssa valmentajaamme ja vanhaa ystävääni

Lahtisen Harria ja hänen mukavaa ja kovassa kunnossa olevaa Niina vaimoaan moikkaamassa.

Minulla aamupaino oli tänään 109.9, ja kunto oli ihan ok, eli ei valtavasti rasvaa. Todettiin, että takareidet, olkapäät ja selän leventäminen vaativat hieman korkeampaa priorisointia, eli painotusta niille.

Muten treeneistä ole kuin positiivista kerrottavaa, kaikki menee mukavasti eteenpäin, paino nousee HALLITUSTI ja voimatkin myös, joten odostettavissa on ihan kivaa kehitystä.

Kiitos muuten mukavista kommenteista ja maileistanne, niitä voi laitata jatkossakin osoitteeseen: donkimmo at yahoo.com tämä myös vinkiksi kaikille sponsoroinnista kiinnostuneille :)

T. Kimmo

Turkissa on kuuma!

Enkä siis tarkoita sitä, että kulkisin jonkin sortin pomppa päällä kesälläkin, vaan sitä, että Turkin maassa on kuuma, jopa liian kuuma.

Vielä ennen minun ja murun reissua olin ihan varma, että e koskaan sano missään, että tämä on nyt liian kuuma paikka minulle. Tulihan sekin sitten koettua, sillä 48 astetta varjossa on tälle pyörykälle hieman liikaa.



Alla oleva kuva ei sitten liity aiheeseen millään lailla, oli vaan kiva kaivaa arkistoista muistoja, ja todeta, että joskus ovat olleet ne minunkin poskeni lommolla :)

Täsä kuvassa itse ursus the tursus, ja kuten huomaa, niin posket eivät ole lommolla, tosin maha pömöttää senkin edestä. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli vähintään riittävästi. Annoin itselleni vapauden syödä viikon ajan, ihan mitä vain, ja voi, kyllähän minä söinkin.

Tässä kuvassa rekku the haukku, joka seurasi minua ja murua, kuin hai laivaa, ja sehän piti palkita, eli kävin ostamassa pojalle kaupasta isoimman nakkipaketin mitä löytyi, ja se katosikin rekun tuulensuojaan alta aikayksikön, eli nopeasti.

Viimeisessä kuvallisessa todisteesta käy ilmi, että koko reissu ei mennyt riidellessä, vaan oli meillä ihan mukavaakin :)

Lauantaina alkoivat taas treenit, ja taivas, kuinka hyvin kulkeekin, ja kroppa ottaa vastaan erinomaisesti.

Tästä se taas lähtee, lihatalkoot, ja mennääkin asenteella, pois alta!

-hurricane

Mikä on kun suksi ei kulje?

Jep,


nyt olen taas siinä tilanteessa, että voin jälkikäteen todeta "olisi ollut todella fiksua keventää hieman aikaisemmin"


Kroppaa on tullut piiskattua sen verran kauan, ja sen verran kovalla asenteella, että nyt on nivelet koko ajan kipeät, lihaksiä särkee, palautumiskyky on olematon, ja motivaatiokin hieman huono.


On se kumma, kun ei meinaa ikinä oppia tätä asiaa, aina sama laulu, pitäisi paremmin tajuta kokonaisuus, ja asiat jotka vaikuttavat siihen..
Tästä asiasta tekisi josain vaiheessa mieli kirjoittaa enemmänkin, sillä tuntuu siltä, että varsinkin kehopuolella kovin moni kyllä ymmärtää(tai on ymmärtävinään) sen, että tämä laji on kokonaisvaltainen, mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaa?
Mitkä ovat asiat, jotka vaikuttavat kehitykseen, miten suunnitella harjoituksen ja palautumisen välinen suhde jne. No, palataan tähän asiaan myöhemmin.

Kun on tarpeeksi väsynyt, ei maistu edes ruoka, ja kroppa on, kiitos "unohtuneen" venyttelyn niin jumissa, ettei edes selkäpose aukea, muista puhumattakaan.

Tilanne ei silti ole katastrofaalinen, vaan tiedän, että lomareissun jälkeen into päästä salille rautaa vääntämään, on taas varma :-)

Nyt minua kutsuu soppakello, joten se siitä, tsemppiä kaikille, ja osanottoni lomalaisille sään takia..


-Hurricane

Asenne ja lahjakkuus.

Keli on vaihteeksi peri suomalainen kesäkeli, eli ei muuta kuin sateenvarjo käteen ja pipo päähän, ennenkuin ulos uskaltautuu.

Asenteesta ja lahjakkuudesta puhutaan paljon, mutta mitä ne oikeastaan ovat?

Asenne ei ole sama asia, kuin, "vaikka läpi harmaan kiven". Minun mielestäni asenne tarkoittaa sitä, että tiedät mitä olet tekemässä, ja osaat keskittyä tekemiseesi niin hyvin, että pystyt antamaan itsestäsi kaiken siihen, mitä teetkin.

Huvittaa, kun varsinkin telkkarissa moni mainostaa tekevänsä jotain 110% lasissa, WTF, sata on kutenkin se maksimi, ja siihen ei pääse yksikään ihiminen tällä pallolla.

Tässä alla tekstari jonka sain eilen kaverilta, joka oli suorittamassa sukelluskurssin loppu sukelluksia ja oli tuntenut kovaa kipua korvissa. Suosittelin käyntiä asiantuntijalääkärillä, eli sukelluslekurilla.

Illan eka vastaanotettu viesti "kuumetta yli 38"


Illan toinen vastaanotettu viesti "painevaurio molemmissa korvissa, mustelmia vasarassa, tärykalvo paksuuntunut, verta ja nestettä välikorvassa, ja antibiootteja johonkin ***** tulehdukseen, MUTTA ON SUKELLUSKORTTI"
:-)


Lahjakkuudesta voisi kai puhua loputtomiin, mutta noin karkeasti ottaen, lahjakkuutta voidaan kai olettaa olevan kahtaa eri lajia:

- geneettistä, eli sitä lajia lahjakkuutta, joka on sinulla perimässä, ja antaa etua lajiasi ajatellen

- harjoittelulahjakkuus. Olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että tämä on, varsinkin, kun mennään pidemmälle, se lahjakkuuden laji, joka erottaa lopussa ihmiset toisistaan. Kuka jaksaa tehdä kaikki harjoitteensa, kuka kestää parhaiten harjoituksissa eteen tulevaa kipua, kuka osaa ASENNOITUA treeneihinsä parhaiten.

Se siitä, alla kuva, missä missä minä ja muru olemme reilun viikon päästä.





-Hurricane

Tästä se nyt lähtee, blogin pitäminen.

Tarkoituksenani on kertoilla kuulumisia matkallani kohti kehonrakennuksen SM-kisoja 2010. Tervetuloa kaikki seuraamaan tuota matkaa, joka epäilemättä tulee sisältämään, hikeä, hikeä, lisää hikeä ja varmasti myös ilon ja onnenkin hetkiä.

Monet viisaat ihmiset toteavat itse matkan olevan päämäärää tärkeämpi, näin sen varmana onkin.

Lisäksi tulen täällä kertomaan myös muusta elämästäni, sillä eihän elämäni ole pelkkää spodailua, vaan siihen mahtuu NIIIIIN paljon muutakin.

Tässä muuten rakkaan kihlattuni blogi, olkaa hyvät.

http://erikanblogi.blogspot.com

T. Kimmo alias Hurricane