Muistelua, asennetta ja elämästä nauttimista.

Vaikka Mamba koittaa radiossa kovasti väittää, että "vielä on kesää jäljellä" niin tottahan on se, että syksy tässä on nyt päällä.

Syksy tai ei, niin hommia tehdään, sekä ansiotyössä, että salilla AINA täysillä.
Vastuullinen työ antaa hyvät eväät tähän harrastukseenkin:
- suunnitelmallisuus
- pitkäjännitteisyys
- asioihin sitoutuminen
kaikki nuo ovat niitä arvoja, joita ilman ei voi saavuttaa menestystä, ei työelämässä, eikä varsinkaan tässä harrastuksessa. (ainakaan itse)

No, niin tai näin, homma etenee, ja se on pääasia.

Todiste siitä, että paino se vaan nousee, eikä kasvaminen suinkaan keskity pelkästään vatsan seudulle..


Tässäkään kuvassa ei ole pumppia päällä, eikä asento taaskaan ole mistään kotoisin, mutta siitäkin huolimatta..


Kroppa alkaa paineistumaan mukavasti, ja tuntuma lihaksissa onkin treeneissä todella mellevän kivulias.


Kuten olette huomannut, niin aina välillä muistelen menneitä aikoja, ja tässä yksi kuva entisiltä ajoilta, jolloin olin hoikka, tosin kireämpi poika :)



Tästä kuvasta tulee hyvät muistot mieleen: vanhempien mökillä, merenrannassa kuumasta kesäpäivästä nauttimassa. Mukana tietenkin Erika ja Canelo.



Tähän loppuun todettakoon, että ei sen elämän tarvitse aina olla ruusuilla tanssimista, vaan välillä se voi olla hemmetin hauskaakin :)



Muistakaa kohdella toisia ihmisiä, kuten haluaisitte heidän kohtelevan sinua.

-Kimmo

Palautumisen ihme.

Kuten jo edellisessä hourailussani totesin, niin pitkässä juoksussa palautuminen on kaiken a ja o.
Ala oleva kuva todiste tukee väittämääni. Tuo kuva on eiliseltä iltapäivältä, aamupaino on noin 115kg, eli periaatteessa ollaan jo siinä tavoitteessa, jonka asetin itselleni lähtökohdaksi kisadieetille.
Tästä on todella mukava jatkaa, ja tavoitteet onkin nyt laitettava uusiksi :-)

Treenit aloitan jo tänään, sillä halu päästä murjomaan lihoja on niin kova, että sohvalla makailu vaihtuu suosiolla tuskaisen suloiseen hapottamiseen salilla.
HUOM HUOM; hapottaminen ei sitten tarkoita, kuten joku voisi kuvitella sen tarkoittavan jotain muuta..

-Kimmo

Lepoa, lepoa, ja lisää lepoa.

Hei vaan kaikille, ja kuten nokkelimmat jo otsikosta päättelivätkin, on nyt vuorossa lepo settiä.
Tätä lajiakin jo kohtuullisen kauan harrastaneena olen ymmärtävinäni jo jotenkin tätä lajia kokonaisuutena.

Levon, eli siis palautumisen merkitystähän ei voida ylikorostaa. Isompi ongelma on varmaan se, että monikaan ei "uskalla" pitää taukoa treeneistä. Kevyet viikot ovat toki ok, mutta ainakin itse (hermotus, lihakset ja mieli) kaipaavat muutaman kerran vuodessa viikon mittaisen totaalisen tauon salilta.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen on tässä taas se viisaus.

Lauantaina taas starttaavat treenit, ja himo päästä rääkkäämään itseään onkin jo todella mellevä.
Paino vaan nousee ja nousee, nyt aamupaino huitelee jo sellaisissa lukemissa, että hallelujaa, vielä pari kiloa, ja hyvä on.

Elämä kulkee valtavalla nopeudella eteenpäin, ja pitää yrittää nauttia jokaisesta hetkestä.

Olkaa kilttejä toisillenne, palaan asiaan, kunhan pääsen taas itse asiaan :-)

-Kimmo

Widowmaker blääkille

Kyllä,
eilinen jalkajumppa oli brutaali, painoilla ei tarvitse brassailla, eikä niillä sinänsä ole niin väliäkään.

Homma starttasi kyykyllä, ja toistot menivät 17,14 ja 10, tauon ollessa sarjojen välillä 30s.
Kyykyn jälkeen oli vuorossa prässi, jossa työnsin 1x100 toistoa. Tuohon sarjaan meni muuten aikaa jokin tovi, ja tunne oli jaloissa melkoisen ikävä.

Jotta etureidet saataisiin äärimmäisen huonoon happeen, niin seuraavaksi rykäisin hack kyykkyä, 1x60 toistoa. East-Bodyn hack on mallia vipuvarsi, joka teki tuosta entistäkin mukavampaa.
Sarja loppui, kun oksennus tuli kurkkuun, eli aika tappiin tuli runtattua.

Takareisille en enää saanut aikaiseksi kuin maaten koukistuksia 1x75 toistoa.

Lisäksi pohkeet ja syvät pakit, ja homma oli valmis, ja olo epätodellisen huono.

Tämän jälkeen mentiin himaan suihkuun, ja meikä painui sänkyyn makaamaan, ja toivoin, että olo paranisi pian, ei parantunut..

Nyt on havaittavissa pientä ja toivottua kasvukipua kapuloissa.

-Kimmo

Alive and kicking..

(huhuu, tämä blogi softa ei anna siirtää näitä kuvia alemmas, enkä laiskana miehenä jaksa kirjoittaa koko hoitoa uudestaan, siksi "virallinen" aloitus on hieman alempana)



tai ainakin alive.

Taas on aikaa virrannut viimeisestä kirjoituksesta, ja tuleepa tästäkin kirjoituksesta nysä :-)

Minä, Erika ja Canelo olemme nyt asettuneet taloksi uuteen kotiimme ja viihdymmekin erinomaisen hyvin. Ihanaa tilaa, ja rauhaa, mitä voi muuta ihminen kaivatakaan?

Löydettiin muuten kotimme läheltä aivan mahtavat lenkkipolutkin, valtavan pitkiä jyrkkiä ylä ja alamäkiä, niitä, kun tarpoo, niin suorastaan ritinä kuuluu, kun rasva palaa.

Treenit kulkevat hyvin, homma suorastaan rokkaa. Niin kummaa, kuin se onkin, niin paino pysyy samana, mutta ukko vaan ulkopuolisten mukaan kiristyy, (itse olen omasta mielestäni samanlainen michelin, kuin ennenkin)

Liitteenä ovat kuvat ovat jo vähän vanhoja, ja noista ovat siis hieman vyötärö ja posket pienentyneet..

Käytiin muuten sunnuntaina Harrilla ja Niinallakin, ja alkaa olla ensi vuoden agendakin jo kohta hanskassa :)

Duunissa jatkuu ahtopaine, toivottavasti saan jossain vaiheessa muutaman rauhallisenkin päivän.

Aamu uniset minä ja rekku.



Tässä kuvassa on painoa noin 114kg, ja vatsanseutu on, kun onkin hieman tiivistynyt, jausaa.

Nuo olkapäistä roikkuvat ruoskatkin ovat ottaneet ja hieman kasvaneet, toivottavasti tahti jatkuu samana, eikä haittaisi vaikka vähän tahti kiihtyisikin.

Kuten vaaka todistaa, niin neuvolaan ei tarvitse, ihan heti vaaputtaa..

Kuten jo lupasin, on kirjoitus lyhyt, ja minkä lupaan, sen pidän :-)

Olkaa kilttejä toisillenne.

-Kimmo