I hate mondays

Jaa, miksikö, noh, tässä taas yksi hyvä esimerkki, miksi maanantait pitäisi tehdä etätöitä kotoa käsin.
On aamu, nukuttaa sikana, laitan kelloa eteenpäin, toisenkin kerran, kolmannen ja päälle pari torkkua, ups, tulee kiire, siis KIIRE.
Suihkuun, kledjut päälle, keittiöön eväitä väsäämään, välipalat veskaan, aamupala blenderiin, hrrrrr->shakeriin, korkki kiinni ja menoksi.
Eteisessä hajoaa veska, jaahas totean, onneksi ei hajonnut läppäri, eikä shakerikaan..
Nostan veskan bemarin takaboksiin, tartun shakeriin, josta onkin pohja hajonnut, ja aina niin ihana ja maistuva rahka/öljy/kaurahiutale/mehukeittokombinaatio ruiskuaa paidalla ja housuille.

SHIT HAPPENS totean ja sisälle kaatamaan litku uuteen shakeriin ja vaatteet vaihtoon.

Nyt on jo todella kova kiire.

Bling, auton ovet auki, vehje käyntiin ja suuntana työpaikka.
Nyt alan jo olla hieman rentoutunut edellisestä damagesta, ja päätänkin korkata shakerin ja alkaa nauttimaan aamupalasta, wtf, kun avaan korkin, roiskuaa mokomasta purkista, oikein paineella litkut paidalleni, uuhh jippii, tunne on täydellinen, näin maananatai aamuun..

Siina esimerkki miksi en pidä maanantai aamuista :)


Siinä olikin sitten tämän kirjoituksen ruikutukset.
Muuten menee hyvin, tai todella hyvin.

Treeneissä on tappamisen meininkiä, ja asenen on täyttä terästä.
Painokin alkaa olla jo suht normaali, enää uupuu pari kiloa, eli aamupaino huitelee jossain 113:ssa kilossa.
Tavoitteena olisi päästä aloittamaan ensi vuonna dieetti vähintään 115 kilon aamupainosta, ja tällä siis tarkoitetaan EI IHRASIKA kuntoa.

Kuvat, tai siis malli on taas väännellyt itsensä kummiin asentoihin, mikään varsinainen selkäposehan tuo ei ole, vaan joku outo, mikä lie..




Hei, hei hei!! tämä grilli jössikkä koristaa meidän takapihaa, ja voin kertoa, että on hyvä ja hieno himmeli.

Todistusaineistoa siitä, että vyötärö on ja pysyy olemassa :)

Pieni painonpudotus vei samalla mennessään lhaspaineet, mutta vielä ovat daisarit vähintään b-kuppikokoa.

Nuo perseestä roikkuvat narut, jota joku erheellisesti jaloiksikin kutsuisi ovat myös alkaneet turvota, mistä olenkin hyvin iloinen.

Ei sitten muuta, muistakaa kohdella toisianne hyvin, eli hyvät käytöstavat kunniaan!

-Kimmo